Tekstit

Minä ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on ollut osa elämääni ja ajatusmaailmaani niin pitkään kuin muistan. Jo yläasteella kirjoitin esseitä ja tein esitelmiä ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista. Suhteeni ilmastonmuutokseen on muuntunut paljon elämäni/nuoruuteni aikana ymmärrykseni kasvaessa maailman asioista. Tässä kirjoituksessa en aijo kertoa mitään tilastoista, prosentuaaleista tai oman hiilijalanjälkeni koosta, koska kaikkia niitä voi mitata eri tavoin ja riippuen tahosta, tulokset ovat erilaisia. Aijon kertoa omasta suhteestani ilmastonmuutokseen, miten suhde on muuttunut ja mikä on nykytilanne. Olen asunut suurimman osan 22 vuotiaasta elämänstäni Suomessa. Maassa, jossa on maailman puhtain luonto. Elin siis kauan siinä luulossa, että joka paikassa muuallakin hanasta tulee aina puhdasta vettä, metsästä saa mustikoita, kotipihalta mansikoita ja on neljä selkeää vuodenaikaa. Kasvaessani olen kuitenkin matkustellut ja internetin tuodessa maailman tapahtumat lähemmäs ja lähemmäs, olin teini-ikää...

Kuinka asettaa tavoitteita elämässä?

Kuva
Luin viime viikolla Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja "Kaikki ennen oli paremmin" -kirjan. Kirjassa Mielensäpahoittaja alkaa kirjoittaa blogeja ja koska on trendikästä tehdä listoja, Mielensäpahoittajakin alkaa tehdä listoja. Hän tekee listoja mm. rakkaista asioista, hyvistä porukoista ja parhaista kahveista. Niinpä teen itsekin listan. Teen listan asioista, joita haluan priorisoida elämässä. 1. Tasapaino työn, kavereiden, liikunnan, vapaa-ajan tms. välillä 2. Suunnitelmallisuus (auttaa pääsemään tasapainoon) 3. Lukeminen Tasapainon tärkeyttä selitin jo edellisessä blogitekstissä, minkä pääset lukemaan täältä . Suunnitelmallisuus tarvitsee vähän enemmän selittelyä. Suunnitelmallisuudella tarkoitan tavoitteiden asettamista. Kun asettaa tavoitteita, pääsee tavoitteisiinsa. TIDII ei kuulosta vaikealta, kun sen noin sanoo. Kuitenkin miksei me kaikki sitten eletä semmoista elämää kun haluttaisi ja aina päästäisi tavoitteisiin? Kuulostan joltain inspirational quote taululta, ...

Milloin on oikea aika lopettaa tai aloittaa?

"Tällaiselle överit tai vajarit -tyypille on todella vaikeaa ymmärtää omat rajansa. On todella vaikeaa löytää tasapaino elämässä, niillä resursseilla mitä on (aika, energia, raha). Koskaan en tee mitään tarpeeksi: nuku, liiku, syö, tee koulutehtäviä, ole ystävien kanssa, näe sukulaisia, käy kirkossa, lue, juo vettä, venyttele... Ja ehkä tässä onkin se missä olen mennyt harhaan koko ajan. Vaadin itseltäni jokaisella elämän osa-alueella niin paljon, etten koskaan tee mitään juuri sopivasti. Esimerkiksi minun ei ehkä kannata käyttää puolen tunnin lenkille lähtemiseen kahta tuntia, koska se ei ole kannattavaa ajankäyttöä. Myöskään 0,5 opintopisteen arvoisen kurssinosan välitehtävään tuskin kannattaa käyttää kahta päivää, jos esseen saisi aikaan puolessa tunnissa. Vaadin kuitenkin kaikelta niin paljon, että lopulta en saa aikaiseksi mitään, koska minulla on niin korkeat odotukset jokaiselta asialta mitä teen (tai suunnittelen tekeväni). Siksi arkielämäni on jatkuvaa taistelua niide...

Uskallatko epäonnistua?

Kirjoitin tässä joululoman kuluksi loppuraporttia viimeisimmästä opiskeluihin liittyvästä harjoittelusta eräässä Oululaisessa päiväkodissa. Kirjoittaessani ihan täysin tajunnanvirtaista tekstiä, törmäsin yhtäkkiä asiaan, jota olen tainnut pohdiskella enemmän ja vähemmän koko syksyn ajan: e päonnistuminen. Meillä ihmisillä monesti suurin pelko elämässä on epäonnistuminen. Epäonnistuminen opiskeluissa, töissä, ihmissuhteissa, raha-asioissa, harrastuksissa... Itsekin myönnän, että pelkään epäonnistumista. Olen monesti epäonnistunutkin niin pienissä, kuin isoissakin asioissa. Olen epäonnistunut opiskeluissa, ihmissuhteissa sekä töissä. Epäonnistumisesta tulee AINA huono fiilis. Joskus huono fiilis kestää muutaman tunnin, joskus pari päivää ja joistakin epäonnistumisista aivot jaksavat muistuttaa vielä parin vuoden jälkeen. Kai se on joku outo ja hyödytön puolustuskeino jankata jotakin epäonnistumista vuosikaudet tuolla aivojen sopukoissa... Viime vuosi on kuitenkin opiskelujen ja AIESE...

Different things

1. Päivittäin leipämies tulee tööttäilemään kadulle:  tämä siksi, että ihmiset voivat mennä ostamaan häneltä tuoretta leipää. Huomasin itse kantapään kautta ettei täällä leivät/leivokset säily viikkotolkulla, kuten suomessa. Ne menevät homeeseen parissa päivässä, jos niitä ei syö tai pakasta. 2. Elokuvissa on väliaika:  Tähän "ihmeellisyyteen" törmäsin jo hollannissa ja se on edelleen vähän hämmentävää, kun elokuva vain katkeaa kesken. 3. Oletusarvona popcorn on makeaa:  Mennessämme elokuviin "hostperheeni" osti popkornia, mikä ihmetyksekseni olikin makeaa. Suomessahan elokuvateattereista saatavat popparit on oletusarvoisesti suolalla ja voilla maustettuja. 4. Kaikki kummastelevat koko ajan, että eikö minulla ole kylmä hihattomassa paidassa:  EI OLE TÄÄLLÄ ON 25 ASTETTA LÄMMINTÄ, JOKA LASKETAAN HELTEEKSI SUOMESSA 5. Lähes kaikki maksaa lähes kaiken edelleen käteisellä:  Tämä on ihmetyksenaihe lähinnä siksi, että lähes jokapaikassa on korttimaksun mahdoll...

New adventures await

Kuva
Uusi blogin ulkonäkö, uusi kesä ja uusi seikkailu odottaa! Olisihan tässä viime vuoden aikana voinuit muistakin seikkailuista päivitellä, mutta olen ollut niin kiireinen ettei ole kerennyt kotona käydä kuin kääntymässä välillä.  New blog, new summer and a new adventure awaits! During the last year I could have blogged about my other adventures but at times I've been so busy that I have hardly had time to visit my apartment. Viimeisen vuoden aikana minut on kiireisenä pitänyt opiskelupaikka Oulussa, partio, seurakunta, orkideojen kastelu sekä AIESEC niminen järjestö. AIESEC on myös syy uuteen tulevaan seikkailuun ja lukemattomiin muihin seikkailuihin menneenä lukuvuonna. En todellakaan osannut odottaa vuosi sitten, että Oulun yliopiston ullakolla sijaitsevasta, hassulta haisevasta toimistosta tulisi toinen olohuoneeni, tapaisin näin paljon näin mahtavia tyyppejä ja saisin olla tavoittelemassa jotain suurempaa unelmaa. During the last year I've been busy with my studies in ...

Dropping out

Jätin siis yliopiston. Olen lopettanut opiskelun Utrechtin Yliopistossa ja tulen takaisin Suomeen tammikuun lopussa. Tunnelmat on sekavat ja helpottuneet, mutta tiiän että tein oikean päätöksen. Viime syksy oli vaikea ja itse asiassa paljon vaikeempi, kun halusin itsellenikään myöntää. Olin jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut, mutta laitoin sen koko ajan vaikean alun piikkiin. Joululomalla sitten parin päivän levähdyksen jälkeen yritin alkaa tekemään jo lähes viikon myöhässä olevaa esseetä, johon oli laajat ja vaikeat aineistot (kuten kaikkiin muihinkin esseisiin) ja aloin vaan itkemään. Sinä iltana tajusin, että tää ei ehkä oo ihan normaalia ja googletin burn outin eli työuupumuksen oireet: "Työuupumuksella on kolme erityispiirrettä: uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto. Lisäksi uupuneella esiintyy yleensä myös runsaasti yleisiä stressioireita." Ylläri pylläri mulla oli kaikki oireet... Siellä arjen keskellä ei vaan huomannu ku...