Uskallatko epäonnistua?
Kirjoitin tässä joululoman kuluksi loppuraporttia viimeisimmästä opiskeluihin liittyvästä harjoittelusta eräässä Oululaisessa päiväkodissa. Kirjoittaessani ihan täysin tajunnanvirtaista tekstiä, törmäsin yhtäkkiä asiaan, jota olen tainnut pohdiskella enemmän ja vähemmän koko syksyn ajan: epäonnistuminen.
Meillä ihmisillä monesti suurin pelko elämässä on epäonnistuminen. Epäonnistuminen opiskeluissa, töissä, ihmissuhteissa, raha-asioissa, harrastuksissa... Itsekin myönnän, että pelkään epäonnistumista. Olen monesti epäonnistunutkin niin pienissä, kuin isoissakin asioissa. Olen epäonnistunut opiskeluissa, ihmissuhteissa sekä töissä. Epäonnistumisesta tulee AINA huono fiilis. Joskus huono fiilis kestää muutaman tunnin, joskus pari päivää ja joistakin epäonnistumisista aivot jaksavat muistuttaa vielä parin vuoden jälkeen. Kai se on joku outo ja hyödytön puolustuskeino jankata jotakin epäonnistumista vuosikaudet tuolla aivojen sopukoissa...
Viime vuosi on kuitenkin opiskelujen ja AIESECn myötä ollut epäonnistumisia monella tasolla. Olen pettänyt itseni, tiimini, yhteistyökumppaneita ja läheisiä ihmisiä. Kuitenkin katsoessani taakse päin, tajuan etten siinä tilanteessa niillä tiedoilla ja taidoilla olisi osannut toimia millään muulla tavalla. Voisin jopa sanoa, että olen oppinut epäonnistumaan. Edelleen se tuntuu yhtä paskalta joka ikinen kerta, mutta siitä toipuu nopeammin. Tajuaa yhä uudelleen ja uudelleen oman inhimillisyytensä ja vajavaisuutensa. Oppii antamaan itselleen anteeksi, mikä on ollut todella vaikeaa.
Monet ihmiset rajoittavat itseään epäonnistumisen pelossa. Yksi vasta tiedostetuista vahvuuksistani on kuitenkin rohkeus. Rohkeus yrittää. Jokaisessa yrityksessä on epäonnistumisen mahdollisuus, mutta jokaisessa yrityksessä on kuitenkin myös se onnistumisen mahdollisuus. Ja jos ei koskaan yritä mitään ja ota riskejä, eikö se ole epäonnistuminen itsessään? Suurin onnistuminen omassa elämässäni on uskaltaa kokeilla (ja epäonnistua) uudelleen ja uudelleen. Sitten ei ainakaan tarvitse jälkeenpäin miettiä, että mitä jos olisinkin käyttänyt ne kaikki mahdollisuudet, joita minulle elämän aikana tarjoutui.
Meillä ihmisillä monesti suurin pelko elämässä on epäonnistuminen. Epäonnistuminen opiskeluissa, töissä, ihmissuhteissa, raha-asioissa, harrastuksissa... Itsekin myönnän, että pelkään epäonnistumista. Olen monesti epäonnistunutkin niin pienissä, kuin isoissakin asioissa. Olen epäonnistunut opiskeluissa, ihmissuhteissa sekä töissä. Epäonnistumisesta tulee AINA huono fiilis. Joskus huono fiilis kestää muutaman tunnin, joskus pari päivää ja joistakin epäonnistumisista aivot jaksavat muistuttaa vielä parin vuoden jälkeen. Kai se on joku outo ja hyödytön puolustuskeino jankata jotakin epäonnistumista vuosikaudet tuolla aivojen sopukoissa...
Viime vuosi on kuitenkin opiskelujen ja AIESECn myötä ollut epäonnistumisia monella tasolla. Olen pettänyt itseni, tiimini, yhteistyökumppaneita ja läheisiä ihmisiä. Kuitenkin katsoessani taakse päin, tajuan etten siinä tilanteessa niillä tiedoilla ja taidoilla olisi osannut toimia millään muulla tavalla. Voisin jopa sanoa, että olen oppinut epäonnistumaan. Edelleen se tuntuu yhtä paskalta joka ikinen kerta, mutta siitä toipuu nopeammin. Tajuaa yhä uudelleen ja uudelleen oman inhimillisyytensä ja vajavaisuutensa. Oppii antamaan itselleen anteeksi, mikä on ollut todella vaikeaa.
Monet ihmiset rajoittavat itseään epäonnistumisen pelossa. Yksi vasta tiedostetuista vahvuuksistani on kuitenkin rohkeus. Rohkeus yrittää. Jokaisessa yrityksessä on epäonnistumisen mahdollisuus, mutta jokaisessa yrityksessä on kuitenkin myös se onnistumisen mahdollisuus. Ja jos ei koskaan yritä mitään ja ota riskejä, eikö se ole epäonnistuminen itsessään? Suurin onnistuminen omassa elämässäni on uskaltaa kokeilla (ja epäonnistua) uudelleen ja uudelleen. Sitten ei ainakaan tarvitse jälkeenpäin miettiä, että mitä jos olisinkin käyttänyt ne kaikki mahdollisuudet, joita minulle elämän aikana tarjoutui.
Epäröinnin kynnyksellä kysy,kuinka paljon rohkeutta uskallat jättää tänään käyttämättä.
- Tommy Tabermann
Kommentit
Lähetä kommentti