Milloin on oikea aika lopettaa tai aloittaa?
"Tällaiselle överit tai vajarit -tyypille on todella vaikeaa ymmärtää omat rajansa. On todella vaikeaa löytää tasapaino elämässä, niillä resursseilla mitä on (aika, energia, raha). Koskaan en tee mitään tarpeeksi: nuku, liiku, syö, tee koulutehtäviä, ole ystävien kanssa, näe sukulaisia, käy kirkossa, lue, juo vettä, venyttele... Ja ehkä tässä onkin se missä olen mennyt harhaan koko ajan. Vaadin itseltäni jokaisella elämän osa-alueella niin paljon, etten koskaan tee mitään juuri sopivasti.
Esimerkiksi minun ei ehkä kannata käyttää puolen tunnin lenkille lähtemiseen kahta tuntia, koska se ei ole kannattavaa ajankäyttöä. Myöskään 0,5 opintopisteen arvoisen kurssinosan välitehtävään tuskin kannattaa käyttää kahta päivää, jos esseen saisi aikaan puolessa tunnissa. Vaadin kuitenkin kaikelta niin paljon, että lopulta en saa aikaiseksi mitään, koska minulla on niin korkeat odotukset jokaiselta asialta mitä teen (tai suunnittelen tekeväni).
Siksi arkielämäni on jatkuvaa taistelua niiden vajareiden (en tee mitään, koska en kuitenkaan osaa tehdä sitä tarpeeksi hyvin) ja övereiden (teen yhtä asiaa koko päivän, jonka olisi saanut aikaan myös tunnissa) välillä. Seuraavalle vuodelle lupaukseni tulee olemaan tasapainon löytyminen elämässä. Opettelen tekemään asioita riittävän hyvin, en täydellisesti. Täytyy myös ymmärtää mihin asioihin kannattaa käyttää aikaa, koska kaikki asiat eivät ole hyödyllisiä kaiken aikaa.
Kaikilla ihmisillä on kuitenkin ne samat 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa. Täytyy vain löytää ne asiat, joihin käyttää ne 24 tuntia päivässä, 7 kertaa viikossa. Siksi kannattaa suunnitella ainakin asiat, jotka on tehtävä ja aika jolloin ne tekee ja vielä pysyä suunnitelmassa riittävän hyvin. Ei täydellisesti, koska myös aikaa, jota ei ole suunnitellut mihinkään käytettäväksi, on hyvä olla.
Tätä suunitelmallisuutta ja tasapainon tavoittelua haittaa kuitenkin eniten itsekurin puute. Minulla ei ole itsekuria tehdä sitä suunnitelmaa ja vaikka suunnitelma olisikin tehnyt, siinä on vaikeaa pysyä, koska asiasta toiseen on hyvin vaikeaa siirtyä jatkuvan täydellisyydentavoittelun takia. Jumitun niin helposti viilaamaan sitä yhtä esseen kappaletta, etten pääse siirtymään seuraavaan tehtävään. Tai sitten jumitun instagramiin, whatsappiin, tiskaamaan, toimistolle, kauppaan tai ihan mihin vain ettei tarvitsisi siirtyä seuraavaan asiaan, jota en kuitenkaan osaa tehdä standardieni mukaisesti."
Kirjoitin tuon joskus tammikuussa. Näköjään olen aloittanut tällaisen projektin vuoden alussa ja jotenkin alitajunnassa pysynyt tavoitteessani. Lihavoin ylempää tekstin, jossa haluan löytää tasapainon. Se on jotenkin päässyt unohtumaan ja olen alkanut vaatia itseltäni taas täydellisyyttä. Toinen asia, minkä olen unohtanut on priorisoiminen. Mihin asioihin haluan priorisoida elämässäni? Mitä asioita sinä haluat priorisoida elämässäsi?
Siitä seuraavalla kerralla enemmän, sillä löydän tasapainon tämänkin blogitekstin kohdalla enkä enää muokkaa, viilaa tai jatka sitä, sillä muuten en koskaan julkaise tätä, koska se ei ole tarpeeksi hyvä.
Esimerkiksi minun ei ehkä kannata käyttää puolen tunnin lenkille lähtemiseen kahta tuntia, koska se ei ole kannattavaa ajankäyttöä. Myöskään 0,5 opintopisteen arvoisen kurssinosan välitehtävään tuskin kannattaa käyttää kahta päivää, jos esseen saisi aikaan puolessa tunnissa. Vaadin kuitenkin kaikelta niin paljon, että lopulta en saa aikaiseksi mitään, koska minulla on niin korkeat odotukset jokaiselta asialta mitä teen (tai suunnittelen tekeväni).
Siksi arkielämäni on jatkuvaa taistelua niiden vajareiden (en tee mitään, koska en kuitenkaan osaa tehdä sitä tarpeeksi hyvin) ja övereiden (teen yhtä asiaa koko päivän, jonka olisi saanut aikaan myös tunnissa) välillä. Seuraavalle vuodelle lupaukseni tulee olemaan tasapainon löytyminen elämässä. Opettelen tekemään asioita riittävän hyvin, en täydellisesti. Täytyy myös ymmärtää mihin asioihin kannattaa käyttää aikaa, koska kaikki asiat eivät ole hyödyllisiä kaiken aikaa.
Kaikilla ihmisillä on kuitenkin ne samat 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa. Täytyy vain löytää ne asiat, joihin käyttää ne 24 tuntia päivässä, 7 kertaa viikossa. Siksi kannattaa suunnitella ainakin asiat, jotka on tehtävä ja aika jolloin ne tekee ja vielä pysyä suunnitelmassa riittävän hyvin. Ei täydellisesti, koska myös aikaa, jota ei ole suunnitellut mihinkään käytettäväksi, on hyvä olla.
Tätä suunitelmallisuutta ja tasapainon tavoittelua haittaa kuitenkin eniten itsekurin puute. Minulla ei ole itsekuria tehdä sitä suunnitelmaa ja vaikka suunnitelma olisikin tehnyt, siinä on vaikeaa pysyä, koska asiasta toiseen on hyvin vaikeaa siirtyä jatkuvan täydellisyydentavoittelun takia. Jumitun niin helposti viilaamaan sitä yhtä esseen kappaletta, etten pääse siirtymään seuraavaan tehtävään. Tai sitten jumitun instagramiin, whatsappiin, tiskaamaan, toimistolle, kauppaan tai ihan mihin vain ettei tarvitsisi siirtyä seuraavaan asiaan, jota en kuitenkaan osaa tehdä standardieni mukaisesti."
Kirjoitin tuon joskus tammikuussa. Näköjään olen aloittanut tällaisen projektin vuoden alussa ja jotenkin alitajunnassa pysynyt tavoitteessani. Lihavoin ylempää tekstin, jossa haluan löytää tasapainon. Se on jotenkin päässyt unohtumaan ja olen alkanut vaatia itseltäni taas täydellisyyttä. Toinen asia, minkä olen unohtanut on priorisoiminen. Mihin asioihin haluan priorisoida elämässäni? Mitä asioita sinä haluat priorisoida elämässäsi?
Siitä seuraavalla kerralla enemmän, sillä löydän tasapainon tämänkin blogitekstin kohdalla enkä enää muokkaa, viilaa tai jatka sitä, sillä muuten en koskaan julkaise tätä, koska se ei ole tarpeeksi hyvä.
Kommentit
Lähetä kommentti