Ihmeellistä arkea

Varmaan muistatte ku selitin joskus alussa siitä, että kaikki negatiivinen tuntuu täällä tosi huonolta ja kaikki positiivinen sitte tosi hyvältä? Noh eilinen oli aika täydellinen esimerkki siitä. Aamulla oli jo kakka olo, koska oon taas vaihteeksi tulossa sairaaksi. Olin kans väsyny, koska  viime viikolla tein melkeen 50 tuntia töitä enkä nukkunu edes viikonloppuna mitenkään hirveesti. Ja sitte siihen vielä muutamat itkupotkuraivarit pikkuneidin taholta niin väsymysvitutuscocktail on valmis. Olin kans menossa klo 20.30 paikallisen partiolippukunnan kololle tutustumaan, mutta siinä vaiheessa jo melkein jätin menemättä. Kuitenkin oon ihan yberonnellinen että en jättäny menemättä, koska oli ihan huippua! Siellä se lippukunnanjohtaja otti mut vastaan, kerto niitten toiminnasta ja esitteli mulle siellä olevia ihmisiä ja niitten tiloja. Ensinnäkin aivan mahtavat tilat! Niillä siis oli kokonainen semmonen vanha navetta, joka oli remontoitu aivan täydellisesksi partion pitämiseen. Siel...

Niinku aijemmin sanoin, niin ikävä vähenee, mitä kauemmin on poissa. Mutta se kyllä myös kasvaa, kun tietää että kohta pääsee kotiin. Tai ehkä se ei oo ikävää. Se on enemmänki halua ja innostusta päästä kotiin. Viime viikosta lähtien oon vaan miettiny kaikkia juttuja mitä teen kotona ja ketä kaikkia ihmisiä yritän nähä sinä lyhyenä kahtena viikkona, jotka oon kotona. Käyn saunassa vähintään joka toinen päivä, juon niin paljon glögiä ja syön joulutorttuja ku vaan kerkeen/jaksan. Syön myös joka päivä ruisleipää ja juon kunnon kahavia. Eniten ikävä on normaalia ruokaa! : D Ruokaa ei kyllä oo etes pahin ikävä. Pahimmalta täällä oleminen on tuntunu sillon ku jollaki läheisellä ihmisellä mennee huonosti tai muuten vaan tarvis kaveria ja sitte ei voi olla siellä just sillon sille ihmiselle. Voihan sitä yrittää viesteillä lohuttaa ja tsempata, mutta ei se oo sama kuitenkaan. Toisaalta musta tuntuu että oon myös käyny paljo deepimpiä keskusteluja monien ihmisten kanssa, joitten kans en normaa...

Tuli vaan mieleen, että mitä juttuja halusin ekana tehä ku tulin tänne. Mitkä asiat saa mut tuntemaan, että joo tää on mun toinen koti, toinen perhe. Tai en tiiä perhe. Taas yksi joukko, johon kuulun? Ekana halusin tutustua lähiseutuun. Kotonansa tuntee kaikki polut, tiet, metsät, leikkipuistot ja kaupat. Tää perhe kerto ekana kaikkia siistejä paikkoja joihin voisin mennä tutustumaan. Ne siistit paikat oli kaikki vähintään bussimatkan päässä. Oikeesti halusin vaan tietää mitä kävelymatkan päässä oli. Mitä tien toisella puolella, peltojen toisessa päässä ja kanaalin yläjuoksulla on. Ajan kuluessa ja monta kävely ja pyörälenkkiä myöhemmin voisin sanoa, että tiedän suurin piirtein mitä pikku paikkoja kymmenen kilometrin säteellä on. Tiedän myös Utrechtin keskustan ja sen reunat aika hyvin, mutta en yhtä hyvin kun kotikaupunki pitäisi tietää. Onneksi on vielä aikaa eksyä ja löytää takaisin tutuille kulmille. Halusin myös tehdä tästä talosta oman näköisen. Ajattelin, että no enhän minä ...

Elikkä viime torstaina 19. marraskuuta tulin olleeksi täällä 100 päivää.  Noin kaksi kuukautta sitten en uskonut, että voisin keksiä edes 50 asiaa kivaa asiaa täällä, mutta nyt luulen keksiväni 100 asiaa. Osa asioista varmaan toistaa edellistä postausta ja joitakin asioita voi olla vaikea erottaa toisistaan, mutta yritän nyt kuitenkin ja olen ylpeä, jos oikeasti saan keksittyä 100 asiaa ja vielä ylpeämpi, jos jaksat oikeasti lukea kaikki asiat. Asiat eivät ole missään järjestyksessä, paitsi keksimisjärjestyksessä. 1.  Tää mun auppariperhe 2. Mun söpö kotikylä keskellä peltoja ja aika monien mielestä myös keskellä ei mitään. Kaikki jotka tietää missä mää Suomessa asun, Päivärinteeseen verrattuna tää on iso paikka. 3. Kaikki muut söpöt kylät tässä ympärillä ja ne ihmiset joita niissä kylissä oon kohdannu. Yleisesti tykkään enemmän pienistä kylistä täällä, koska niissä ihmiset on ystävällisempiä ja niillä on aikaa kohdata muita ihmisiä. 4. Ihmiset. Ensinnäki tämä mun perh...

Nyt oon ollu täällä yli kolme kuukautta ja huhhuh tuntuu, että joku on painanu pikakelaus nappulaa mun elämässä, kysymättä multa mitään. Viikot ja viikonloput vaan viuhahtelee ohi ja kohta huomaatki, että on joulu ja meet kotiin pariksi viikoksi elämään arkea, joka ei enää yhtään tunnu tai kuulosta arjelta. Arjelta tuntuu piiloleikki, hollannin kieli, sade ja tuuli, vihreä nurmikko marraskuussa ja junamatkat aina vain uusiin ja uusiin paikkoihin, joissa et oo koskaan käynykkään ja jotka kaikki on erilailla erilaisia. Arjelta ei tunnu mennä ostamaan reissumiestä ja Fazerin sinistä marketista, mennä vanhan tutun kanssa kahville tai ajaa itse autolla joka paikkaan. Ne on Suomiarkea, mutta ainakin kahta ensimmäistä voi tehdä myös tällä, koska Merimieskirkko ja  Jenni  . Tosiaan yks mun parhaista kavereista tuli myös Hollantiin auppariksi ja se on ollu vähintäänki yhtä huippua ku se, että mää oon täällä aupparina. Vaan niin paljon helpompaa, kun on joku jonka kanssa ei tarvi e...

Oon niin moneen tekstiin vaan kirjottanu että joo sinä päivänä oli töitä, mutta en oo hirveemmin selvittäny että minkälainen mun normi työpäivä yleensä on. Niin tällä kertaa ajattelin pääpiirteittäin kertoa mun työpäivästä. Kaikki työpäivät ei oo tämmösiä, koska maanantaisin ja torstaisin lapsi menee kolmeksi tunniksi päivähoitoon, mutta muuten menee yleensä samalla kaavalla. Klo 7:15 Minä menen taloon, isä lähtee töihin ja mun työpäivä alkaa. Yleensä lapsi on heränny aika vasta ja laitan sille aamupalaa, jos isä ei oo jo laittanu. Sitten syödään siinä yhdessä joku tunnin verran ja mennään laittamaan päivävaatteet päälle. Klo 9:00 Tähän aikaan ulkona on valosaa ja ollaan saatu kaikki perus aamuhässäkät hästättyä ja lähdetään lenkittämään koiraa. Joskus käydään kauempana noin kilometrin päässä olevassa metsässä. Minä ja koira kävellen, lapsi omalla pyörällään. Joskus taas käydään vähän lyhemmällä kattomassa hevosia ja vuohta, jota lapsi rakastaa. Klo 10-11:00 Leikitään jotain s...

Tänään oon ollu tasan 50 päivää Hollannissa. Vähän random aika, mutta unohin tehä "kuukausi Hollannissa" -postauksen enkä jaksa oottaa, että oon ollu täällä kaks kuukautta. Ajattelin siis että idea vois olla 50 asiaa täällä jotka on huippuja tai jotka on ärsyttäviä, mutta en keksiny niin montaa niin tässä on kymmenen asiaa. : D Sillon ku oli koulussa nii se oli ihan tuskaa, koska suurin osa mitä siellä koulussa tehtiin ei kiinnostanu! Tämän mää oon kokonaan ite valinnu ja saan aika paljon myös ite päättää, että haluanko tehä päivästä tuskasen vai en. Lisäksi rakastan sitä, että suurimpana osana viikoista mun tarttee herätä aikasin vaan maanantaisin ja perjantaisin! En oo oikeesti nukkunu näin paljon kymmeneen vuoteen. :'D Että kaikille jotka aattelee että "tää koulu ei lopu oikeesti ikinä ja tää on ihan turhaa ja perseestä" niin kyllä se loppuu ja jos on tehny paljon töitä niin voi jopa valita aika monesta vaihtoehdosta mitä haluaa tehä. Mää halusin t...

Eli viime viikon maanantaina loma loppui ja arki alkoi. Maanantai oli ihan normi työpäivä eikä mitään erikoista tapahtunut. Jännää täällä on se, että tykkään arjestakin täällä niin paljon, että ei mua haittaa loman loppuminen. Mutta ennen kuin päädyn enää enempää sivuraiteille niin kerron mitä muuta oon tehny tällä viikolla. Tiistai oli kans aika normi, mutta hain lapsen melkein väärästä päiväkodista, koska mulle ei ollu selvinny että millon se alottaa siellä uudessa ja luulin, että se oli jo siellä uudessa. Onneksi kuitenkin selvisi ajoissa, että se alottaa siellä uudessa vasta ens kuussa. Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä ja meijän huushollissa oli illalliskutsut isän työkavereille ja mua pyydettiin vahtimaan Isabellaa joku pari tuntia. Mää olin siis ymmärtäny, että sinne tulee joku max viis tyyppiä ja isä kokkaa niille jotain, mutta kun klo viisi illalla taloon pölähtää pitopalvelu-ukkeli jonku sadan lasin ja lautasen ja seitsemän ruokalajin kanssa, tajuan että tää on vähä eri j...

Olin jo kirjottamassa tästä viikosta kunnes tajusin, että en oo kirjottanu edellistäkään loppuun. Joten aloittakaamma toissaviikon keskiviikosta. En tainnu hirveesti mitään hommailla keskiviikkona tai torstaina, koska kaikilla kavereilla oli sillon töitä ja yksinkään viittiny lähtä mihinkään. Asensin myös rullaverhot mun kahteen kattoikkunaan. Oli semi perseestä. Siihen ois pitänu kiinnittä yhteensä kuus semmosta säätönuppia, mutta aattelin, että tarvin ne vaan auki tai kiinni ja that's it. Torstaina skypettelin Suomeen ja meillä oli hollantiperheen kans tosi hyvä keskustelutuokio. Ne on muutenki lomalla niin paljon rennompia ku niitä ei stressaa työasiat ja väsytä. Mää oon täällä käytännössä koko ajan lomalla (ei tarvi stressata muusta ku siitä että haenko lapsen oikeesta päiväkodista) niin ensin olin silleen, että miks nää on näin vittuuntuneita, mutta sitte tajusin että no olinhan määki ku olin koulussa. Ei sitä jotenki sillon arkena tajunnu, koska kaikki muutki oli ihan vasyn...

Olin tosiaan tuossa vähän yli viikon Ruotsissa perheen mukana äidin vanhempien mökillä. En ois kyllä ikinä menny sinnekkään, jos en ois Hollantiin lähteny. Mulla oli oma pikku nukkumamökki siellä mökilläkin, joka oli aika kivaa koska sitte en herää aina, kun kaksvuotias herää joskus seittemältä. Sinne mökkiin kuulu myös outo lorina, jonka arvoitus selvisi myöhemmin. Ajomatka läpi Euroopan moottoriteiden oli aika hurja, koska siellä saa ajaa oikeesti niin lujaa kun autosta lähtee. Ja mehän ajettiin (tai siis no lähinnä perheen isä). 150 km/h oli lasissa lähes koko matkan ja ei ollu vaan yks tai kaks kertaa ku eessä olevan auton perävalot lähesty vähän liian kovaa. Sillon mää vaan laitoin silmät kiinni ja toivoin ettei osuta. Ei onneksi osuttu, mutta sydäri mulla oli monestikki lähellä ja varmaan eessä olevalla autoilijallakin. Täällä ilmeisesti on hyväksyttävä tapa viestittää toiselle, että haluan päästä ohi niin, että ajat vaan edessä olevan auton perään ja se säikähtää ja väistää...

Mulla on niin paljon kirjotettavaa eikä ollenkaan aikaa, mutta tästä lähtee. En kyllä edes muista millon viimeksi kirjotin niin en tiiä mitä oon jo kertonu. Oho yli viikon verran juttuja pitäs kertoa. Nyt kyl täytyy jo konsultoida kalenteria ja päiväkirjaa, että muistan selittää kaiken 😂 Eli viime viikolla maanantaina oli töitä ja ei oikeestaan muuta, koska isä tuli myöhään kotiin ja oli päivystyksessä ja äiti oli unohtanu tankata auton eli mun piti pysyä niin kauan hereillä, että äiti tulee kotiin koska iskälle saatto tulla puhelu millon vaan. Onneksi isälle ei tullu puhelua ja äitiki oli kotona jo joskus kymmeneltä. Tiistainakin oli töitä ja sain ihanasti vesisateessa polkea ne 10km joka tulee siitä kun haen lapsen päiväkodista. Lapsi oli myös tosi väsyny koko päivän. Illalla kokattiin äitin kanssa risottoa ja juteltiin kaikkee, mikä oli tosi mukavaa. Keskiviikkona oli mun vapaapäivä eli löhösin pitkään sängyssä ja sitte pitkän jahkailun jälkeen päätin lähtä käymään Utrechtiss...

Aika menee niin nopeeta. Tiistaihin mennessä oon ollu täällä jo kolme viikkoa. Päivittelen tätä luultavasti joka ikisessä postauksessa että sanokaa jos alkaa ärsyttää. :''D Mua hämmästyttää myös kuin paljon täällä ukkostaa! Ja ne ei oo ollu semmosia vähän jyrinää jossain kaukaisuudessa vaan oikeesti kunnon myrsky! Vettä tulee ja joka paikassa välkkyy ja jyrisee. Ja semmosia myrskyjä on melkeen joka toinen päivä. Olikohan mun eka vai toka päivä ku edellisenä yönä oli ollu mulle eka semmonen kunnon myrsky ja sanoin isälle siitä aamulla. Se vaan tuumas että "jooh olihan se". Suomessa semmonen myrsky ois ollu iltalehen etusivun juttu ja joka paikassa ois kerrottu kuin monelta meni sähköt ja paljonko puita kaatu. Tää tosin on niin pieni maa ja täällä on niin paljo vähemmän puita ku Suomessa että ei niitä varmaan paljoa kaadu. Ja isän reaktiosta päätelleen (ja jälkeenpäin omasta kokoemuksesta) nää myrskyt on niin normi juttu, että jos ne jotain hajottaa niin se on niin jo...

Nyt mää oon täällä Hollannissa, puukenkien ja tuulimyllyjen luvatussa maassa... kuten myös tuulen ja sateen, joista molemmista olen jo saanut hyvä osan kokea. Tänään oon ollu täällä siis tasan kaks viikkoa eikä edelleenkään tunnu yhtään siltä että oikeesti tuun olemaan täällä VUODEN. Nyt tuntuu siltä että oon vaan vähän pitemmällä lomamatkalla. Monet jutut on jo hämmästyttäneet ja kummastuttaneet eikä loppua näy. Ekan melkein kokonaisen (ti-su) viikon isä oli kotona, koska sillä oli lomaa ja sillon mää lähinnä tutustuin tähän perheeseen ja lähialueeseen. Kaikki oli uutta ja jännää ja sopivan pelottavaa. Oli myös hämmentävää ja ehkä vaikein viikko tähän mennessä, koska ei tajunnu mitään ja kaikki oli vähän stressaavaa. Väsytti myös joka ilta ihan sikana koska piti kokonaan asennoitua englanniksi ja se vaatii aika paljon enemmän ajatustytötä kun suomenkieli. Viime viikko oli eka virallinen työviikko eli olin suurimman osan päivistä kaks vuotiaan kans kahestaan kotona. Tiistaisin ja t...