Koti-ikävästä
Niinku aijemmin sanoin, niin ikävä vähenee, mitä kauemmin on poissa. Mutta se kyllä myös kasvaa, kun tietää että kohta pääsee kotiin. Tai ehkä se ei oo ikävää. Se on enemmänki halua ja innostusta päästä kotiin. Viime viikosta lähtien oon vaan miettiny kaikkia juttuja mitä teen kotona ja ketä kaikkia ihmisiä yritän nähä sinä lyhyenä kahtena viikkona, jotka oon kotona. Käyn saunassa vähintään joka toinen päivä, juon niin paljon glögiä ja syön joulutorttuja ku vaan kerkeen/jaksan. Syön myös joka päivä ruisleipää ja juon kunnon kahavia. Eniten ikävä on normaalia ruokaa! : D
Ruokaa ei kyllä oo etes pahin ikävä. Pahimmalta täällä oleminen on tuntunu sillon ku jollaki läheisellä ihmisellä mennee huonosti tai muuten vaan tarvis kaveria ja sitte ei voi olla siellä just sillon sille ihmiselle. Voihan sitä yrittää viesteillä lohuttaa ja tsempata, mutta ei se oo sama kuitenkaan. Toisaalta musta tuntuu että oon myös käyny paljo deepimpiä keskusteluja monien ihmisten kanssa, joitten kans en normaalisti kävis niin deeppejä keskusteluja. Jotenki pitkän matkan päästä vasta löytyy ne oikeet sanat sille läheiselle ihmiselle.
Älkää nyt kuitenkaan aatelko että pilaatte mun vuotta sillä, että kerrotte kököistä asioista teijän elämissä, koska haluan kuulla ne hyvät ja huonot jutut riippumatta siitä oonko lähellä vai kaukana. Ja musta tuntuu että mää itekki valitan täältä ihan semisti. : D
Mulla on kolme tekstiä alotettuna tänne blogiin, mutta en oo jaksanu/kerenny saattaa niitä valmiiksi. Yks on Sinterklaasista, yks tulee olemaan Kölnin reissusta ja yhessä kerron missä mun mielestä kannattaa käyä, jos oot tulossa Hollantiin. Yritän varmaan sitten joululomalla kirjotella niitä valmiiksi. Mutta tosiaan ensi sunnuntaina 20. joulukuuta oon taas rakkaan kotimaan kamaralla! En kerkee varmaan ennen Suomeen lähtöä postailla ja siellä oleminenkin varmaan taas herättää uusia ajatuksia, joista kirjottaa.
Doei!
Ruokaa ei kyllä oo etes pahin ikävä. Pahimmalta täällä oleminen on tuntunu sillon ku jollaki läheisellä ihmisellä mennee huonosti tai muuten vaan tarvis kaveria ja sitte ei voi olla siellä just sillon sille ihmiselle. Voihan sitä yrittää viesteillä lohuttaa ja tsempata, mutta ei se oo sama kuitenkaan. Toisaalta musta tuntuu että oon myös käyny paljo deepimpiä keskusteluja monien ihmisten kanssa, joitten kans en normaalisti kävis niin deeppejä keskusteluja. Jotenki pitkän matkan päästä vasta löytyy ne oikeet sanat sille läheiselle ihmiselle.
Älkää nyt kuitenkaan aatelko että pilaatte mun vuotta sillä, että kerrotte kököistä asioista teijän elämissä, koska haluan kuulla ne hyvät ja huonot jutut riippumatta siitä oonko lähellä vai kaukana. Ja musta tuntuu että mää itekki valitan täältä ihan semisti. : D
Mulla on kolme tekstiä alotettuna tänne blogiin, mutta en oo jaksanu/kerenny saattaa niitä valmiiksi. Yks on Sinterklaasista, yks tulee olemaan Kölnin reissusta ja yhessä kerron missä mun mielestä kannattaa käyä, jos oot tulossa Hollantiin. Yritän varmaan sitten joululomalla kirjotella niitä valmiiksi. Mutta tosiaan ensi sunnuntaina 20. joulukuuta oon taas rakkaan kotimaan kamaralla! En kerkee varmaan ennen Suomeen lähtöä postailla ja siellä oleminenkin varmaan taas herättää uusia ajatuksia, joista kirjottaa.
Doei!
Kommentit
Lähetä kommentti