Ukkosta ja smurffijäätelöä
Aika menee niin nopeeta. Tiistaihin mennessä oon ollu täällä jo kolme viikkoa. Päivittelen tätä luultavasti joka ikisessä postauksessa että sanokaa jos alkaa ärsyttää. :''D
Mua hämmästyttää myös kuin paljon täällä ukkostaa! Ja ne ei oo ollu semmosia vähän jyrinää jossain kaukaisuudessa vaan oikeesti kunnon myrsky! Vettä tulee ja joka paikassa välkkyy ja jyrisee. Ja semmosia myrskyjä on melkeen joka toinen päivä. Olikohan mun eka vai toka päivä ku edellisenä yönä oli ollu mulle eka semmonen kunnon myrsky ja sanoin isälle siitä aamulla. Se vaan tuumas että "jooh olihan se". Suomessa semmonen myrsky ois ollu iltalehen etusivun juttu ja joka paikassa ois kerrottu kuin monelta meni sähköt ja paljonko puita kaatu. Tää tosin on niin pieni maa ja täällä on niin paljo vähemmän puita ku Suomessa että ei niitä varmaan paljoa kaadu. Ja isän reaktiosta päätelleen (ja jälkeenpäin omasta kokoemuksesta) nää myrskyt on niin normi juttu, että jos ne jotain hajottaa niin se on niin jokapäivästä ettei sitä oikeestaan huomioida.
Keskiviikkona oli sitten vapaapäivä ja Agnes, se unkarilainen, laitto aamulla viestiä että hei lähetkö Utrechtiin, yks itävaltalainenki ois tulossa. Lähettiin sitte Utrechtiin ja kierreltiin siellä, istuttiin kahviloissa ja juteltiin elämästä. Oli mukava päivä ja sain uuen kaverin. Pääsin myös mun kauan odottamaan paikkaan eli Utrechtiin. Se on vähintäänkin niin ihana tunnelmaltaan kun muistinki.
Torstaina ja perjantaina töitä, töitä, töitä. Perjantai-iltana itse asiassa käytiin koko perheellä jätskillä Ijsselsteinissä. Siellä on aivan sika hyvä jätskipaikka! Melkeen yhtä hyvää ku italialainen gelato. Oon jo maistanu siellä kahvi, Luigi's special, suklaa, stracciatella ja pistaasi jäätelöitä. Pistaasi on ollu ylivoimasesti lemppari!
Lauantaina piti alun perin mennä yhen suomalaisen aupparin kans Utrectiin, mutta sitten tuli mutkia matkaan ja siirrettiin reissu seuraavalle päivälle. Päädyin sitten Ijsselsteiniin shoppailemaan pikkusiskolle synttärilahjaa, jota en ikävä kyllä löytäny... Sen sijaan löysin tosi kivan "kotelon", jossa on muovitaskuja ja normitaskuja sisällä ja sen saa suljettua vetoketjulla. Se on tarkotettu vähän niinku matkapäiväkirjan pitämiseen ja sinne voi lisätä sivuja ja laittaa vaikka mitä niihin muovitaskuihin. Se ois ollu niin kätevä EBllä! Mutta nyt kerään siihen juttuja täältä ja jos käyn jossain ulkomailla täältä (niinku todennäkösesti käyn) niin talletan muistoja siihen.
Tänäänkään ei suomalaisen näkeminen onnistunut, mutta sitten Agnes taas pelasti päivän ja mentiin piknikille Costa Ricalaisen aupparin kans, jonka Agnes on tuntenu jo aika kauan. Oli taas tosi mielenkiintosta kuunnella minkälaista elämä on maailman toisella puolella. Se oli ollu myös USAssa aupparina vuoden ja käyny aivan hullun monessa muussakin maassa. Ja siis se oli melkeen 30 vuotias. Osaan vaan kuvitella itteni vielä kymmenen vuoden päästä auppareilemassa ja kiertelemässä maailmaa. Ei se hirveesti rahaa kerrytä, mutta tarinoita ja kokemuksia sitäki enemmän. Näillä vanhemmilla auppareilla on kuitenki yleensä joku yliopistotasonen koulutus (englannin kieli tai opettaja), mutta niille ei oo töitä tai niitä ei vaan kiinnosta työskennellä just nyt. Oli myös ihanaa kun siinä kanaalin varrella piknikkeiltiin niin siihen pölähti jostaki semmonen nainen soittamaan haitaria.
On myös ihanaa aina tulla kotiin kun kaks vuotias juoksee vastaan ja halaa niinku ei oltas nähty vuosikausiin ja kysyy että voitko leikkiä mun kanssa. Sen sinisille silmille ja jätskiselle naamalle on vaan niin vaikee sanoa ei, joten leikimme 58. kerran jäätelökioskia. Söin siinä sitten leikisti mansikkajäätelöä, koska suklaa, smurffi ja kakkajäätelö olivat lopussa.
Nyt alkavan viikon jälkeen alkaa kahen viikon loma eikä mitään haisua mitä sitä tekis. Saa tulla kyläilemään, jos ei oo muita velvollisuuksia. Varmaan junailen ympäri hollantia ja tutustun lähiseutuun. Perheen äiti myös puhu, että voitas käyä Rijksmuseumissa Amsterdamissa, koska siellä on Nintje ja Rembrand näyttelyt. Haluaisin myös kiivetä Utrechtissa olevaan Dome kirkontorniin. Kiivettiin sinne viimeksi ku oltiin Hollannissa, mutta se oli niin siistiä, että voisin tehä sen uuestaanki.
Huomenna alkaa uus viikko ja uus työpäivä alkaa aikaisin aamulla, joten hyvää yötä!
P.S. Yritän oikeesti ryhdistäytyä kuvaamisessa.
Mua hämmästyttää myös kuin paljon täällä ukkostaa! Ja ne ei oo ollu semmosia vähän jyrinää jossain kaukaisuudessa vaan oikeesti kunnon myrsky! Vettä tulee ja joka paikassa välkkyy ja jyrisee. Ja semmosia myrskyjä on melkeen joka toinen päivä. Olikohan mun eka vai toka päivä ku edellisenä yönä oli ollu mulle eka semmonen kunnon myrsky ja sanoin isälle siitä aamulla. Se vaan tuumas että "jooh olihan se". Suomessa semmonen myrsky ois ollu iltalehen etusivun juttu ja joka paikassa ois kerrottu kuin monelta meni sähköt ja paljonko puita kaatu. Tää tosin on niin pieni maa ja täällä on niin paljo vähemmän puita ku Suomessa että ei niitä varmaan paljoa kaadu. Ja isän reaktiosta päätelleen (ja jälkeenpäin omasta kokoemuksesta) nää myrskyt on niin normi juttu, että jos ne jotain hajottaa niin se on niin jokapäivästä ettei sitä oikeestaan huomioida.
Keskiviikkona oli sitten vapaapäivä ja Agnes, se unkarilainen, laitto aamulla viestiä että hei lähetkö Utrechtiin, yks itävaltalainenki ois tulossa. Lähettiin sitte Utrechtiin ja kierreltiin siellä, istuttiin kahviloissa ja juteltiin elämästä. Oli mukava päivä ja sain uuen kaverin. Pääsin myös mun kauan odottamaan paikkaan eli Utrechtiin. Se on vähintäänkin niin ihana tunnelmaltaan kun muistinki.
Torstaina ja perjantaina töitä, töitä, töitä. Perjantai-iltana itse asiassa käytiin koko perheellä jätskillä Ijsselsteinissä. Siellä on aivan sika hyvä jätskipaikka! Melkeen yhtä hyvää ku italialainen gelato. Oon jo maistanu siellä kahvi, Luigi's special, suklaa, stracciatella ja pistaasi jäätelöitä. Pistaasi on ollu ylivoimasesti lemppari!
Lauantaina piti alun perin mennä yhen suomalaisen aupparin kans Utrectiin, mutta sitten tuli mutkia matkaan ja siirrettiin reissu seuraavalle päivälle. Päädyin sitten Ijsselsteiniin shoppailemaan pikkusiskolle synttärilahjaa, jota en ikävä kyllä löytäny... Sen sijaan löysin tosi kivan "kotelon", jossa on muovitaskuja ja normitaskuja sisällä ja sen saa suljettua vetoketjulla. Se on tarkotettu vähän niinku matkapäiväkirjan pitämiseen ja sinne voi lisätä sivuja ja laittaa vaikka mitä niihin muovitaskuihin. Se ois ollu niin kätevä EBllä! Mutta nyt kerään siihen juttuja täältä ja jos käyn jossain ulkomailla täältä (niinku todennäkösesti käyn) niin talletan muistoja siihen.
Tänäänkään ei suomalaisen näkeminen onnistunut, mutta sitten Agnes taas pelasti päivän ja mentiin piknikille Costa Ricalaisen aupparin kans, jonka Agnes on tuntenu jo aika kauan. Oli taas tosi mielenkiintosta kuunnella minkälaista elämä on maailman toisella puolella. Se oli ollu myös USAssa aupparina vuoden ja käyny aivan hullun monessa muussakin maassa. Ja siis se oli melkeen 30 vuotias. Osaan vaan kuvitella itteni vielä kymmenen vuoden päästä auppareilemassa ja kiertelemässä maailmaa. Ei se hirveesti rahaa kerrytä, mutta tarinoita ja kokemuksia sitäki enemmän. Näillä vanhemmilla auppareilla on kuitenki yleensä joku yliopistotasonen koulutus (englannin kieli tai opettaja), mutta niille ei oo töitä tai niitä ei vaan kiinnosta työskennellä just nyt. Oli myös ihanaa kun siinä kanaalin varrella piknikkeiltiin niin siihen pölähti jostaki semmonen nainen soittamaan haitaria.
On myös ihanaa aina tulla kotiin kun kaks vuotias juoksee vastaan ja halaa niinku ei oltas nähty vuosikausiin ja kysyy että voitko leikkiä mun kanssa. Sen sinisille silmille ja jätskiselle naamalle on vaan niin vaikee sanoa ei, joten leikimme 58. kerran jäätelökioskia. Söin siinä sitten leikisti mansikkajäätelöä, koska suklaa, smurffi ja kakkajäätelö olivat lopussa.
Nyt alkavan viikon jälkeen alkaa kahen viikon loma eikä mitään haisua mitä sitä tekis. Saa tulla kyläilemään, jos ei oo muita velvollisuuksia. Varmaan junailen ympäri hollantia ja tutustun lähiseutuun. Perheen äiti myös puhu, että voitas käyä Rijksmuseumissa Amsterdamissa, koska siellä on Nintje ja Rembrand näyttelyt. Haluaisin myös kiivetä Utrechtissa olevaan Dome kirkontorniin. Kiivettiin sinne viimeksi ku oltiin Hollannissa, mutta se oli niin siistiä, että voisin tehä sen uuestaanki.
Huomenna alkaa uus viikko ja uus työpäivä alkaa aikaisin aamulla, joten hyvää yötä!
P.S. Yritän oikeesti ryhdistäytyä kuvaamisessa.
Kommentit
Lähetä kommentti