Suomifiilis

Nyt oon ollu joululomalla kaks viikkoa Suomessa ja se herätti aika paljon ajatuksia. En tietenkään enään muista niitä kaikkia, mutta tässäpä muutama.

Opin ulkomailla arvostamaan äidinkieltä ja sitä, että voin aivan eksaktisti ilmaista itseäni ja ois aivan huippua jos joskus oppisin jonkun muunkin kielen niin hyvin. On vaan niin turhauttavaa, kun ei pysty ilmaista itseään niin hyvin, kun haluais ja tuntee itsensä hieman väärinymmärretyksi, vaikka asia menikin perille. Mutta kielikin on niin hankala asia. Varsinkin, kun kommunikointikieli ei oo kummankaan osapuolen äidinkieli ja molemmilla voi olla vähän eri käsitykset monista sanoista, vaikka se perusajatus onkin sama. Ja siis vasta Suomessa käytyäni tajusin, kuinka erilailla viestin Suomeksi ja kuinka vaivatonta se on, verrattuna englantiin ja varsinkin hollantiin. Hollannissa ollessa käytän niin paljon enemmän aikaa ja aivokapasitettia pelkästään viestintään.

Tajuan paremmin mikä tekee kodista kodin ja en voi uskoa, että piti oikeesti mennä kauas ja olla näin kauan pois, että sen tajus. Koti ei ehkä niinkään oo sidoksissa sijaintiin, vaan enemmänkin siihen kotiuden tunteeseen ja, että läheiset ihmiset on lähellä. Jenni sano hyvin, jossain whatsapp keskustelussa, että jotenki kaipaa semmosta "tukikohtaa" ja pysyvyyttä. Ja tajuan sen vaan niin hyvin, koska nyt vaan ajattelee koko ajan sitä, että tuun olemaan täällä vaan sen vuoden. Vaikka mulla onkin oma talo, niin silti en pääse eroon siitä tunteesta, että asun jonkun toisen nurkissa. Luulen myös, että ulkomailla asuminen ois paljon helpompaa, jos olis oma perhe ympärillä ja asuis OMASSA talossa tai asunnossa. Ei siis välttämättä sillä lailla omassa että ois ostanu sen, vaan vaikka pelkästään vuokralla. Mutta sillonkin se ois itse valittu ja ehkä jopa kalustettu. Se ois niinku ihan eri tavalla oma, kun aupparin huone tai talo on.
Mun mielestä kaikkien pitäis käydä poissa kotoa tai ainakin miettiä, että mitä on itelle se kotoisuus. En tosin tiiä, että oonko mää vaan vähän tyhmä ku piti tämmönen lenkki käyä tajuamassa se.

Jotenki huomaan ajattelevani koko ajan, etten nauti kaikesta tästä tarpeeksi. Hollannissa en arvosta arkea tarpeeksi ja Suomessa en arvosta arkea tarpeeksi. Mutta semmonen kai ihminen on. Tai ainaki Hilla -ihminen. En kyllä tiiä oisko lopulta elämä yhtään sen kummempaa Suomessa kun Hollannissakaan, mutta silti aina jaksaa ajatella että oon onnellisempi siellä toisessa paikassa. Sitte menee sinne toiseen paikkaan ja huomaa, että siellä on ne samat ongelmat ku lähtiessäki ja vähän erit äsyttävät arkiset asiat, mutta on ne kuitenki siellä.
Toisessa paikassa vaan oppii enemmän itestään ja elämästä ja kokee siistimpiä juttuja ja tapaa uusia ihmisiä. Se on mulle just sitä epämukavuusalueelle menemistä ja siellä hengailua niin kauan ettei se oo enään niin epämukavaa. Samalla sitä aluetta suurennetaan koko ajan, raja-aitaa siirretään kauemmas ja puitten takaa ilmestyy lisää alueita, joita ei tienny olevan olemassakaan. Lopulta huomaa, että kannatti mennä kattomaan mitä siellä aidan toisella puolella oli. Siellä oliki kultasuoni tai uusi alue, jolle voi rakentaa uusia asioita. Mutta nekin asiat huomaa monesti vasta kauempaa katsottuna, pitkän ajan päästä.

Oon myös tajunnu että ruisleipä on TOSI HYVÄÄ ja että VIHAAN KYLMÄÄ! Musta tulee isona muumi, joka vaan horrostaa talven yli. Ja vaikka pakkanen saa kaiken näyttämään tosi nätiltä, niin mää kattelen sitä kauneutta mieluiten sisältä, lämpimästä. Hyi oikeesti joku pakkanen...

Tuun melko todennäköisesti jo kolmen viikon päästä takas Suomeen, koska mun pitää uusia passi sillon ja mulla on lomaviikko. Passin uusiminen ulkomailla maksais myös lähes yhtä paljon, kun Ouluun lentäminen ja siellä passin uusiminen. Bonuksena Oulussa nään myös kaikkia ihmisiä joita on jo nyt ikävä täällä Helsingin lentokentällä istuskellessa. Vielä joku kaks tuntia, että lento lähtee kohti Kööpenhaminaa ja sieltä viimein vielä parin tunnin odottelun jälkeen Schipolin lentokentälle.

Tämän kaiken ajattelun jälkeen otan kyllä torkut, kunhan vaan pääsen sinne lentokoneeseen. : D