Hejdå Sverige!

Olin tosiaan tuossa vähän yli viikon Ruotsissa perheen mukana äidin vanhempien mökillä. En ois kyllä ikinä menny sinnekkään, jos en ois Hollantiin lähteny. Mulla oli oma pikku nukkumamökki siellä mökilläkin, joka oli aika kivaa koska sitte en herää aina, kun kaksvuotias herää joskus seittemältä. Sinne mökkiin kuulu myös outo lorina, jonka arvoitus selvisi myöhemmin.

Ajomatka läpi Euroopan moottoriteiden oli aika hurja, koska siellä saa ajaa oikeesti niin lujaa kun autosta lähtee. Ja mehän ajettiin (tai siis no lähinnä perheen isä). 150 km/h oli lasissa lähes koko matkan ja ei ollu vaan yks tai kaks kertaa ku eessä olevan auton perävalot lähesty vähän liian kovaa. Sillon mää vaan laitoin silmät kiinni ja toivoin ettei osuta. Ei onneksi osuttu, mutta sydäri mulla oli monestikki lähellä ja varmaan eessä olevalla autoilijallakin.
Täällä ilmeisesti on hyväksyttävä tapa viestittää toiselle, että haluan päästä ohi niin, että ajat vaan edessä olevan auton perään ja se säikähtää ja väistää. Ruotsissa ne vähän rages kyllä, mutta Keski-Euroopassa ei edes kattonu, että kuka tuo idiootti tuolla ratin takana on.

Oltiin siis Lysvik- nimisen kylän lähettyvillä järvenrannalla. Järvessä oli hiekkapohja ja se on aika matala, että piti kävellä aika pitkälle, että pysty kunnolla uimaan. Luonto on ylläripyllälri aika samanlainen ku Suomessa ja hollantilaiset ei ollu tienny, että niitten mökin viereisellä suolla kasvaa hilloja ennen ku mää tunnistin niille hillan lehdet. Ja se isä oli sanonu mulle edellisenä päivänä, ku mää kysyin että ootteko te poiminu hilloja ikinä, että sun pitää mennä 200 km pohjosempaan, että löytyy hilloja. Mää olin vähä silleen vissiin... Mutta hillojen sijasta poimittiin mustikoita, joista tehtiin hilloa. Ja mää väänsin loman aikana myös kaks mustikkapiirakkaa joista hollantilaiset oli ihan silleen WOW. Koska jos ne tekee mustikkapiirakkaa niin ne laittaa vaan muutaman siihen päälle näön vuoksi, että voi sanoa että kyllä tämä on mustikkapiirakka. Ja siihen mun tekemään piirakkaan laitettiin melkeen puoli kiloa mustikoita.

Tässä on Älgsjö aamuauringossa.

Maanantaina oli tsillauspäivä ja käytiin laskemassa kalaverkko vesille. Käytiin myös käveyllä ja poimimassa ne hillomustikat. Opa ja oma (vaari ja mummo) on tosi mukavia ja opalla varsinki on iha huippu huumorintaju. Ja myös lorinan arvoitus ratkesi. Likakaivo on mun nukkumamökin vieressä ja sinne valuva vesi lorisee tosi kova äänisesti.

Tiistai aamupäivä oli kans rentoilua ja auringon ottoa, mutta lounaan jälkeen lähettiin "meijän perheellä" käymään viereisessä kylässä, jonka nimi on Sunne. Se oli söpö ja herttanen. Käytiin metsästämässä hillopurkkeja ja hillosokeria sekä syötiin todellä hyvää jäätelöä. Alla olevassa kuvassa on mun tuutti ja tuo vaaleempi maku oli Sea Salted Caramel ja tuo tummempi oli Rocky Road. Molemmat oli herrrrkullisia, mutta Sea Salted Caramel veti silti pidemmän korren. Illalla Oma teki mustikkahilloa niistä edellisenä päivänä poimituista mustikoista.

Keskiviikko oli vauhdikas päivä! Lounaan jälkeen, lähettiin äidin kanssa purjehtimaan niitten pienellä ja kiikkerällä purjeveneellä järvelle. En ollu koskaan purjehtinu, mutta oon aina ajatellu että ois siistiä joskus opetella. Ja se oli aika hyvä ympäristö ja vene siihen opetteluun. Tuulta ei ollu aivan hirveesti, mutta päästiin kuitenkin järven etuosa päästä päähän.
Se opa on kyllä kunnon merikarhu. Se oli 18-vuotiaana menny purjehduskurssille, jonka aikana ne purjehti Norjaan ja takas ja sillon se oli kuulemma rakastunu purjehtimiseen. Sillä on myös Hollannissa oma purjevene jolla saatan päästä keväällä purjehtimaan äidin ja opan kanssa.
Purjehtimisen jälkeen laitettiin siellä mökillä olevat maastöpyörät kuntoon ja lähettiin äidin kanssa maastopyöräilemään järveä ympäröiville vaaroille. Oli aivan huippua! Ne jotku kilometrin pituset ylämäet oli aivan tuskaa, mutta sitte ku sait laskee monta kilometriä alamäkeen aivan hurjaa vauhtia nii oli kyllä kaiken tuskan arvonen ollu se ylämäki! Pyörälenkin jälkeen sain suostuteltua äidin myös uimaan järveen mun kanssa, missä oli mun arvion mukaan aika lämmin vesi. Hollantilaisten mielestä siinä järvessä ei oo koskaan tarpeeksi lämmin vesi uimiseen.

Torstaina aamupäivällä leikin lapsukaisen kanssa rannassa ja se oli ihan innoissaan ja kuhuissan pikku ahvenista, joita uiskenteli siinä rantaveessä. Sitte lähin isovanhempien kanssa Lysvikin "keskustaan" (joka koostuu, kirkosta, pikku kaupasta ja pitseeriasta), jossa käytiin ruokakaupassa ja ostettiin pitsa lounaaksi. Pitsaa odotellessa kävin myös vierailulla siellä kirkossa, joka oli akennettu 1735.
Lounaan jälkeen käytiin taas seilaamassa järvellä, puolimatkassa meinas tuuli vähän loppua, mutta lopussa onneksi tuuli enemmän. Sitten leikin taas rannassa lapsen kanssa ja kerättiin hienoja kiviä.
Kahvien jälkeen lähin lenkittämään perheen koiraa äidin ja lapsen kanssa. Nähtiin matkalla paljon pikkusia sammakoita ja  yks perhosentoukka. Loppumatkasta kannoin lasta reppuselässä, kun sitä alko väsyttämään ja kun päästiin takas mökille niin se oli nukahtanu. Kannoin sen sitten suoraan sänkyyn päikkäreille.
Mulla teki mieli leipoa mustikkapiirakka, niin lähin mustikkamettään ja löysinki tosi hyvän mättään, josta poimin melkeen kilon mustikoita. Illallisen jälkiruuaksi leivoin mustikkapiirakan, jota kaikki kehu ihan maasta taivaaseen, mutta musta se ei ollu kunnollinen, koska pohjassa oli vaan vehnäjauhoja ruisjauhojen sijaan.

Perjantaina ei hirveesti hommailtu mitään muuta kun käytiin purjehtimassa ja kävelyllä viereisellä suolammella. Oli myös viimeinen ihanan aurinkoinen päivä.

Lauantaina piti käydä taas vähän suuremmilla ruokaostoksilla, mutta tällä kertaa suunnattiin toiseen läheiseen kylään nimeltä Torsby. Torsbyssä sattui olemaan toripäivä niin päädyttiin sitten viettämään siellä vähän kauemman aikaa. Kierrettiin tori, käytiin syömässä paikallisessa kahvilassa ja mentiin ruokaostoksille, mitä varten alun perin oltiin tultu sinne. Olin siellä kaupassa ihan haltioissani, koska siellä oli vaikka mitä suomalaista karkkia. Päädyin ostamaan turkinpippureita sekä ihan liikaa salmiakkisuklaata. Maistatin tietysti molempia karkkeja hollantilaisilla ja niistä salmiakkisuklaa oli ihan ok, mutta turkinpippurit ei oikeen maistunu. Illalla leivoin vielä toisen mustikkapiirakan niistä lopuista mustikoista. Tein myös mustikkamaitoa lapselle ja mulle, koska sitä mää aina tein pienenä jos käytiin mustikassa. Lapsi ei oikein arvostanu sitä. Se sano että ota mustikat pois.

Sunnuntaina käytiin Selma Lagerlöfin kotitilalla. Oli tosi mielenkiintosta ja osuvasti oppaankin nimi oli Nils. Selma Lagerlöf oli siis se, joka kirjotti Nils Holgerssonin tarinat ja voitti sillä Nobelpalkinnon. Jännä juttu mun mielestä oli, että Suomen ollessa talvisodassa osa ruotsalaisista oli sitä mieltä, että niitten pitäis auttaa Suomea ja myös Selma oli sitä mieltä. Niinpä hän myi Nobelpalkintonsa ja lähetti siitä saamansa rahat Suomeen.Mårbackan kartano on myös toiminu tosi kauan isona työllistäjän siellä aluellä, koska se on tosi iso tila. Edellenkin se ja sen tilukset työllistää paljon ihmisiä, mikä on just mitä Selma Lagerlöf toivo.
Iltapäivä meni pari päivää sitten alottamani kirjan parissa ja käytiin myös melomassa äidin kanssa, koska mää olin joskus valittanu että mulla on hartiat jumissa (ne on oikeesti aina) ja se kuulemma auttaa. Voin nyt sanoa, että ei se varsinaisesti auttanu. Hartiat oli vaan entistä enemmän jumissa seuraavana päivänä. Kuulin myös, että lähetäänki jo tiistaina, vaikka alun perin oli tarkotus lähtä vasta torstaina. Mutta perheellä oli kuulemma tekemistä Hollannissa, ja ilmat ei ollu mitenkään hyvät (mitä voit odottaa syksyiseltä Ruotsilta?).

Maanantaina oli viimeinen päivä ja olin vähän haikeena, koska hämmentävästi se Ruotsi tuntu paljo enemmän kodilta kun Hollanti, johon olin lähössä "takaisin kotiin". Ruotsissa kaikki luonnossa oli tuttua ja kaupassa oli tuttuja ruokia, kaikki oli kotoisasti kaukana eikä ihmisiä ollu paljoa lähimailla. Hollannissa taas tosi monet kasvit on ihan tuntemattomia, metsäksi kutsuttavaa aluetta ei oo lähimaillakaan ja ihmisiä on aina ja joka paikassa. Se olo kun oot yksin metsässä etkä kuule muita ääniä, kun luonnon on ihan vieras täällä Hollannissa ja siksi istuin siellä mustikkametällä ihan mielelläni tuntikausia.
Iltapäivällä käytiin purjehtimassa kovimmassa tuulessa siihen asti ja oli jopa jo vähän hurjaa, koska se vene kuulemma kaatuu aika helposti. Purjehduksen jälkeen käytiin myös lyhyellä maastopyöräilylenkillä ja mää kävin sen jälkeen uimassa. En saanu tällä kertaa houkuteltua ketään mun seuraksi, mutta se oli ihanaa. Illalla sitten pakkasin ja luin kirjaa.

Tiistai aamuna heräsin seittemältä, koska edellisenä päivänä isä oli sanonu mulle, että jos sillon herään niin kerkeen ihan helposti. Kuinkas sitten kävikään... Koko perhe oli kymmenen yli seittemän mun mökin oven takana koputtelemassa, että joko oot valmis. Olin just ja just saanu päivävaatteet päälle ja heitettyä viimeset kamppeet kasaan. Kävin nopeesti juomassa kahvit mökissä, sanoin heipat isovanhemmille, jotka jäi vielä sinne, ja sitten oltiin jo ennen kaheksaa tien päällä.
Matka tuntui taittuvan rivakammin ja tällä kertaa otettiin lautta Tanskasta Saksaan, joka vähän lyhesi matkaa ja antoi myös mukavan tauon jatkuvaan autossa istumiseen.

Kokonaisuudessaan oli tosi mukava lomamatka ja parasta oli se, että tutustuin siihen perheeseen paljon paremmin, kun olisin ikinä täällä kotona arjessa tutustunu. Siellä oltiin vaan toistemme kanssa lähes koko ajan ja tehtiin juttuja yhessä. Oli kans ihanaa, että mut yleensäkin haluttiin mukaan ja mut myös otettiin mukaan kaikkiin aktiviteetteihin. Mulla oli jtn deepimpääkin sanottavaa, mutta tässä kirjottaessa ehin jo unohtaa sen. Postauksen pituudesta voitte päätellä miksi meni niin kauan julkasta tämä, mutta tässä tämä nyt on ja toivottavasti lähipäivinä jaksan myös päivittää teidät matkan jälkeisen elämän kohokohdista.