Ihmeellistä arkea

Tuli vaan mieleen, että mitä juttuja halusin ekana tehä ku tulin tänne. Mitkä asiat saa mut tuntemaan, että joo tää on mun toinen koti, toinen perhe. Tai en tiiä perhe. Taas yksi joukko, johon kuulun? Ekana halusin tutustua lähiseutuun. Kotonansa tuntee kaikki polut, tiet, metsät, leikkipuistot ja kaupat. Tää perhe kerto ekana kaikkia siistejä paikkoja joihin voisin mennä tutustumaan. Ne siistit paikat oli kaikki vähintään bussimatkan päässä. Oikeesti halusin vaan tietää mitä kävelymatkan päässä oli. Mitä tien toisella puolella, peltojen toisessa päässä ja kanaalin yläjuoksulla on. Ajan kuluessa ja monta kävely ja pyörälenkkiä myöhemmin voisin sanoa, että tiedän suurin piirtein mitä pikku paikkoja kymmenen kilometrin säteellä on. Tiedän myös Utrechtin keskustan ja sen reunat aika hyvin, mutta en yhtä hyvin kun kotikaupunki pitäisi tietää. Onneksi on vielä aikaa eksyä ja löytää takaisin tutuille kulmille. Halusin myös tehdä tästä talosta oman näköisen. Ajattelin, että no enhän minä ...

Elikkä viime torstaina 19. marraskuuta tulin olleeksi täällä 100 päivää.  Noin kaksi kuukautta sitten en uskonut, että voisin keksiä edes 50 asiaa kivaa asiaa täällä, mutta nyt luulen keksiväni 100 asiaa. Osa asioista varmaan toistaa edellistä postausta ja joitakin asioita voi olla vaikea erottaa toisistaan, mutta yritän nyt kuitenkin ja olen ylpeä, jos oikeasti saan keksittyä 100 asiaa ja vielä ylpeämpi, jos jaksat oikeasti lukea kaikki asiat. Asiat eivät ole missään järjestyksessä, paitsi keksimisjärjestyksessä. 1.  Tää mun auppariperhe 2. Mun söpö kotikylä keskellä peltoja ja aika monien mielestä myös keskellä ei mitään. Kaikki jotka tietää missä mää Suomessa asun, Päivärinteeseen verrattuna tää on iso paikka. 3. Kaikki muut söpöt kylät tässä ympärillä ja ne ihmiset joita niissä kylissä oon kohdannu. Yleisesti tykkään enemmän pienistä kylistä täällä, koska niissä ihmiset on ystävällisempiä ja niillä on aikaa kohdata muita ihmisiä. 4. Ihmiset. Ensinnäki tämä mun perh...

Nyt oon ollu täällä yli kolme kuukautta ja huhhuh tuntuu, että joku on painanu pikakelaus nappulaa mun elämässä, kysymättä multa mitään. Viikot ja viikonloput vaan viuhahtelee ohi ja kohta huomaatki, että on joulu ja meet kotiin pariksi viikoksi elämään arkea, joka ei enää yhtään tunnu tai kuulosta arjelta. Arjelta tuntuu piiloleikki, hollannin kieli, sade ja tuuli, vihreä nurmikko marraskuussa ja junamatkat aina vain uusiin ja uusiin paikkoihin, joissa et oo koskaan käynykkään ja jotka kaikki on erilailla erilaisia. Arjelta ei tunnu mennä ostamaan reissumiestä ja Fazerin sinistä marketista, mennä vanhan tutun kanssa kahville tai ajaa itse autolla joka paikkaan. Ne on Suomiarkea, mutta ainakin kahta ensimmäistä voi tehdä myös tällä, koska Merimieskirkko ja  Jenni  . Tosiaan yks mun parhaista kavereista tuli myös Hollantiin auppariksi ja se on ollu vähintäänki yhtä huippua ku se, että mää oon täällä aupparina. Vaan niin paljon helpompaa, kun on joku jonka kanssa ei tarvi e...