Ihmeellistä arkea

Aika menee niin nopeeta. Tiistaihin mennessä oon ollu täällä jo kolme viikkoa. Päivittelen tätä luultavasti joka ikisessä postauksessa että sanokaa jos alkaa ärsyttää. :''D Mua hämmästyttää myös kuin paljon täällä ukkostaa! Ja ne ei oo ollu semmosia vähän jyrinää jossain kaukaisuudessa vaan oikeesti kunnon myrsky! Vettä tulee ja joka paikassa välkkyy ja jyrisee. Ja semmosia myrskyjä on melkeen joka toinen päivä. Olikohan mun eka vai toka päivä ku edellisenä yönä oli ollu mulle eka semmonen kunnon myrsky ja sanoin isälle siitä aamulla. Se vaan tuumas että "jooh olihan se". Suomessa semmonen myrsky ois ollu iltalehen etusivun juttu ja joka paikassa ois kerrottu kuin monelta meni sähköt ja paljonko puita kaatu. Tää tosin on niin pieni maa ja täällä on niin paljo vähemmän puita ku Suomessa että ei niitä varmaan paljoa kaadu. Ja isän reaktiosta päätelleen (ja jälkeenpäin omasta kokoemuksesta) nää myrskyt on niin normi juttu, että jos ne jotain hajottaa niin se on niin jo...

Nyt mää oon täällä Hollannissa, puukenkien ja tuulimyllyjen luvatussa maassa... kuten myös tuulen ja sateen, joista molemmista olen jo saanut hyvä osan kokea. Tänään oon ollu täällä siis tasan kaks viikkoa eikä edelleenkään tunnu yhtään siltä että oikeesti tuun olemaan täällä VUODEN. Nyt tuntuu siltä että oon vaan vähän pitemmällä lomamatkalla. Monet jutut on jo hämmästyttäneet ja kummastuttaneet eikä loppua näy. Ekan melkein kokonaisen (ti-su) viikon isä oli kotona, koska sillä oli lomaa ja sillon mää lähinnä tutustuin tähän perheeseen ja lähialueeseen. Kaikki oli uutta ja jännää ja sopivan pelottavaa. Oli myös hämmentävää ja ehkä vaikein viikko tähän mennessä, koska ei tajunnu mitään ja kaikki oli vähän stressaavaa. Väsytti myös joka ilta ihan sikana koska piti kokonaan asennoitua englanniksi ja se vaatii aika paljon enemmän ajatustytötä kun suomenkieli. Viime viikko oli eka virallinen työviikko eli olin suurimman osan päivistä kaks vuotiaan kans kahestaan kotona. Tiistaisin ja t...